Paperitaivas-blogi ottaa vasta ensiaskeleitaan, mutta ilahduttavan moni on jo käynyt lukemassa tekstejäni ja toivottavasti myös saanut ohjeistani ja teksteistäni inspiraatiota omiin käsityö- ja askarteluprojekteihin. Halusin tällä kertaa tulla kertomaan hieman itsestäni ja siitä mitä haluan blogini myötä teille välittää.

Olen 52-vuotias kolmen lapsen äiti. Onnea on että saan olla myös sisko, täti, kummitäti, ystävä ja työkaveri. Perheeni ja muut läheiset ihmiseni ovat elämässäni tärkeintä. Vaikka olen melkoisen introvertti ja rakastan yksinoloa sekä hiljaisuutta, en kuitenkaan mitenkään selviäisi elämän tuulista ilman niitä ihmisiä, joiden olen antanut tulla elämääni ja jotka haluavat olla siellä.

Koti on elämäni keskus. Kotini kauneus ja rauhallisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita minulle. Niinpä panostan tunnelmaan ja visuaalisuuteen paljon. Kotonani on paljon viherkasveja, lämpimiä värejä ja luonnonmateriaaleja. Erityisesti keväisin ja kesäisin maljakoissa on aina tuoreita kukkia, kun taas syksyisin ja talvisin poltan sadoittain kynttilöitä. Pidän siisteydestä mutta en siivoamisesta (pitääkö joku?). Senpä takia olen karsinut kotini tavarat minimiin. Tein sen kaksi vuotta sitten avioeron yhteydessä enkä ole katunut päivääkään tavaroista luopumista. Mutta niinkuin tiedätte, tavaroita tuppaa tulemaan lisää kuin varkain. En olekaan kieltänyt itseäni ostamasta tai tekemästä jotakin esinettä, mikäli se puhuttelee minua niillä arvoilla, joita pidän tärkeänä. Näitä ovat laadukkuus, ajattomuus, muotoilu ja kotimaisuus. Jos ja kun näyttää välillä siltä että turhaa on tullut hankittua, varaan kirpputoripöydän ja vien ylimääräiset kiertoon. Kierrätys on yksi tärkeistä arvoistani ja pyrin käyttämään kierrätysmateriaaleja mahdollisimman paljon myös käsitöissäni ja askarteluissani.

 "Juuretkin on piilossa, mut tärkein osa puista" (Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana)

Olen mielenterveyskuntoutuja. Raskaat tapahtumat elämässä syöksivät minut joitakin vuosia sitten masennuksen ja uupumuksen syvään pyörteeseen. Kolme vuotta kestänyt ja edelleen jatkuva terapia on tasoittanut tietäni siten, että tällä hetkellä voin onnekseni sanoa olevani toipunut. Mielen tasapainon kanssa työskentelen kuitenkin varmasti lopun elämääni ja pyrinkin jatkuvasti kartuttamaan pakkiini työkaluja, jotta mieli pysyisi rauhallisena ja pystyisin nauttimaan elämästä. Yksi tärkeimmistä työkaluistani on käsintekeminen.
​
Luovuus on koko elämäni ajan ollut se voima, joka on viennyt läpi tulen ja saanut kiipeämään syvästäkin kuopasta ylös. Sillä, mitä teet ei ole väliä, eikä myöskään sillä, oletko paras tai edes hyvä. Neulominen, virkkaaminen, solmeilu, maalaaminen, askartelu, puutyöt tai ompelu ovat kaikki hyvin meditatiivisia tekemisen muotoja ja saavat synkät ajatukset väistymään...edes vähän. 

Alkeet moneen eri käsityötekniikkaan minulle opetti nyt jo edesmennyt mummoni. Vietin pienenä tyttönä monia viikonloppuja mummolassa neuloen, virkaten, ommellen, kirjoen... Kaikenlaisista käsitöistä loputtomasti innostunut ja valtavan taitava mummoni oli myös niin kärsivällinen että jaksoi opettaa pientä käsintekijän alkua. Koulussa lempiaineitani olivat aina, kuinka ollakkaan, kuvaamataito ja käsityö. Aikuisiällä muiden opintojen jälkeen suoritin vielä pukuompelijan ammattitutkinnon.

Takanani ovat vuodet käsityöyrittäjänä. Luotsasin ensin yksin, myöhemmin ystävän kanssa ekodesignyritystä, joka valmisti naisten ekologisia vaatteita, asusteita ja sisustustekstiilejä. Vuodet olivat antoisia, opettavaisia ja raskaitakin. Pienyrittäjyys ei ole helppo laji, mutta siltä ajalta jäi paljon paukkuja, joita käytän edelleen ihan jokapäiväisessä elämässä. Organisointikyky, kärsivällisyys, sinnikkyys tai epävarmuuden sietokyky ovat ominaisuuksia, joita en mistään hinnasta antaisi pois. Yrittäjäaikana tutustuin myös moniin upeisiin, luoviin ihmisiin, joita Suomi on pullollaan. Tuolta ajalta on jäänyt syvä arvostus ammatikseen käsitöitä tekeviä kohtaan sekä sitä myötä rakkaus kotimaisiin käsityö- ja designtuotteisiin. Ostaessani lahjoja muille, jotain itselleni tai kotiini pyrin aina ostamaan kotimaisia tuotteita ja vielä parempi jos ne ovat pienyrittäjän käsin tekemiä.

Luonto on käsitöiden ohella se, joka parhaiten rauhoittaa mieltäni ja auttaa palautumaan työstä. En ole mikään fitness-liikkuja, en sinne päinkään, mutta rakastan kävelyä. Kävely luonnossa on asia, jonka pyrin liittämään jokaiseen viikkooni. Nykyinen työni paperikaupan myyjänä on pääasiassa seisomista ja kävelyä, joten harvoin työpäivän jälkeen enää jaksan itseäni kävelylle kammeta, mutta viikonloppuihin ja vapaapäiviin metsäkävelyt kuuluvat olennaisena osana. Rakastan luonnon valokuvaamista. Haaveilenkin valokuvauksen opiskelusta, jotta pystyisin vielä paremmin vangitsemaan sen kauneuden, jota kävelyilläni kohtaan. Mistä muusta haaveilen? Haaveilen mm. kesäasunnosta lapsuuteni lomakaupungissa Hangossa, pienestä siirtolapuutahamökistä Helsingissä, käsityökirjojen kirjoittamisesta ja myös isovanhemmuudesta.

Tervetuloa siis seuraamaan blogiani, jossa käsitöiden ja askartelun ohella kirjoitan itselleni tärkeistä asioista. Toivottavasti ne koskettavat myös joitakin teistä.

-Susanna-

Olen pikkutytöstä asti rakastanut kiviä. Kuljin tuolloin pitkin kesälomapaikkamme hiekkarantaa ja etsin kiviaarteita kokoelmiini. ​Rakentelin kivistä torneja ja vain kuljetin niitä taskuissani.
Edelleen kivet ovat minulle tärkeitä. Jokaiselta lomamatkalta tuon kotiin tuliaiseksi kiviä. kerään kiviä myös lähimetsästä. Niitä on on aina kotonani osana sisutusta.
Kivissä on jotakin voimauttavaa. Minulle ne edustavat pysyvyyttä ja tasapainoa. Mikään muu ei rauhoita stressaantunutta mieltä samoin kuin meren pyöreäksi hioman kiven pyörittely sormissa. ​

Koruja voi mainiosti solmeilla myös ulkona. Usein viikonloppuisin lähdemme tyttäreni kanssa retkelle lähimetsään. Tytär ottaa mukaan kameran tai piirustusvälineet. Koriin pakkaamme kahvi- ja kaakaotermarit sekä viltin jonka päälle asettua metsässä mukavasti. 

Monen mielestä kivissä on myös parantavaa voimaa. Kiviterapia on vanha hoitomuoto, jota käytettiin jo antiikin Roomassa, Kreikassa, Kiinassa ja Intiassa. Kivien uskotaan kantavan mukanaan miljoonia vuosia vanhaa energiaa, joka vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla kuin muutkin luonnonilmiöt, kuten valo ja lämpö. Kiviä käytetään esimerkiksi parantajina, onnentuojina ja suojelijoina.
​
Onnenamulettimaisen kivikorun tein kauniille punahiuksiselle ystävälleni. Maalasin kiven akryylivärillä kullan väriseksi ja solmeilin sille mustasta bambulangasta verkon ja pitkän kaulanauhan. Tämän korun kanssa yhteen sopivat yksinkertaiset makrameekorvarenkaat, jotka ohjeistin aikaisemmassa postauksessa.

Lisää kauniita makramee-koruideoita olen kerännyt Paperitaivaan Pinterestiin. Käy siellä inspiroitumassa.

​-Susanna-

Lahjojen antaminen on ihanaa. Ystäviä ja omia rakkaita voi hyvin muistaa ympäri vuoden eikä lahjan antamiselle tarvita sen erityisempää syytä. Lahjan sisältö ei ole niinkään oleellinen. Ehkäpä tärkeintä onkin se, että lahjaa paketoidessasi ajattelet sen saajaa ja talletat pakettiin murusen omaa sydäntäsi. 
Näihin pieniin rasioihin ei mahdu mitään kovin suurta. Niihin voi sujauttaa vaikka muutaman saajan lempisuklaakonvehdin tai itsetehdyt makrameekorvakorut. 
Käytin rasioiden tekemiseen vessapaperirullia sekä rakastamiani tapettipaloja. Pienimmätkin tapettiaarteeni tulevat käyttöön. Nyt tein pienistä paloista paketteihin sopivat pakettikortit.

Pieni kirjekuorirasia
​1. Litistä vessapaperirulla ja paina taitteet huolella. Apuna painelussa voit käyttää vaikka viivotinta. 
2. Litistä rulla myös toiseen suuntaan litteäksi. Äsken painamasi taitokset tulevat nyt täysin keskelle. Tämän taitteen tarkoitus on helpottaa seuraavaa työvaihetta. Palauta rulla ensimmäisen kuvan mukaiseen asentoon.
​3. Pistele paksulla neulalla (esim. iso hakaneula) rullan molempiin päihin puolikuun muotoinen reikärivi. Pistely kannattaa aloittaa keskeltä n. 2,5cm:n päästä rullan reunasta. Kun pistelet ensin toisen rullan puolikkaan reikärivin valmiiksi, on toisen puolen reikärivi helppo tehdä taysin saman muotoiseksi ensimmäisen puolen reikien läpi. 
4. ja 5. Nämä vaiheet ovat vapaaehtoisia. Paketin reunoista tulee siistit ja tukevat kun teippaat rullan molempiin päihin tapettisi väristä paperiteippiä(=washiteippi).
6. Leikkaa rullan mittojen mukainen pala tapettia. Huomioi että tapetin täytyy olla hieman pidempi kuin rullan ympärysmitta, jotta tapettia saa asetettua jonkin verran päällekkäin saumakohdassa.
7. Levitä liisteriä runsaasti tapetille. Levitä liisteriä myös rullalle. Anna tapetin vettyä pieni hetki. Mikäli tuntuu että tapetti imee kaiken liisterin, levitä sitä toinen kerros. Aseta rulla tapettipalan päälle niin että sauma tulee keskelle taakse. Kierrä tapettipala paikalleen. Painele huolellisesti niin että tapetti kiinnittyy jokaisesta kohdasta. Paina taitekohtia huolellisesti. Anna tapetin hetki kiinnittyä ja sen jälkeen painele varovasti ylä- ja alapään taitokset reikärivejä pitkin oikeaan asentoonsa. Kun olet painellut taitteet hyvin, suorista rulla ja anna kuivua kokonaan vaikka yön yli. 
8. Kun liisteri on kokonaan kuivunut voit taittaa paketin muotoonsa ja paketoida haluamasi lahjan kauniiseen rasiaan.

Nauhalla viimeistelet paketin. Musta-valkoinen ruusutapetti on isokuvioinen ja näyttävä, joten sidoin sen ympärille vain ohuen paperilangan, jonka sidoin pienelle rusetille. Sininen pikkukukkatapetti sai ympärilleen paperinauhaa ja samasta nauhasta tehdyn ruusukkeen. Oransiin pakettiin tein villalangasta leikkisän haarukkatupsun ja sidoin sen paketin ympärille samalla langalla.
Näitä pieniä lahjalaatikoita on ilo tehdä! Niihin voit tapetin lisäksi käyttää myös paksumpia lahjapapereita tai vaikka origamipaperia. Mikäli kotoa ei löydy liisteriä, voit yhtä hyvin käyttää Erikeeperiä, jota notkistat hieman vedellä.

Ihanaa viikonloppua lahjalaatikkoaskartelun tai vaan lomailun ja rentoutumisen parissa!

-Susanna-

Olen tapettifani! Erityinen rakkaussuhde minulla on kotimaisia Tapettitalon tapetteja kohtaan. Suomalaisten taiteilijoiden, kuten Tapio Wirkkalan tai Ritva Kronlundin suunnittelemissa designtapeteissa sekä tyyli- ja perinnetapeteissa on ihanaa historian havinaa. Näissä laadukkaissa paperitapeteissa viehättää myös niiden hengittävyys ja ekologisuus. Näistä tapeteista ei muovia löydy.

Tapetit ovat askartelijalle unelmamateriaalia. Tapetilla voi päällystää paljon muutakin kuin vain seiniä. Tällä kertaa käytin aarrelaatikostani pieniä tapetin paloja modernien huoneentaulujen tekemiseen.

Tavallisista valokuvakehyksistä poistin kokonaan lasit. Liisteröin taustakartongille palan tapettia ja vanhoista lehdistä leikkaamiani sanoja. Jännää miten lehtiä tulee katsottua ihan eri tavalla kun niistä etsii tiettyjä kirjaimia tai sanoja. 
Tähän samaan tyylin voisi ideoida esimerkiksi wc- tai saunakyltin tai vaikkapa nimikyltin huoneiston oveen. 

Kaksi näistä jää omaa kotia koristamaan ja kaksi lähtee lahjaksi ystäville. Mitäs tykkäät?

​-Susanna-

Keravan kaupungin omistama viisikerroksinen purkukuntoinen kerrostalo annettiin Purkutaide-projektin käyttöön ja lopputuloksena on huikea katutaideiloittelu, joka ei varmasti jätä yhtään kävijää kylmäksi. Talon tyhjiä huoneita on työstänyt 94 taiteilijaa ja taiteenharrastajaa. Huoneistojen ovien takaa avautuu yllätyksellisiä tiloja, joissa katsoja pääsee tutustumaan monimuotoiseen katu- ja graffititaiteeseen. Talo avattiin yleisölle 7.7. ja se on avoinna toistaiseksi ti-su klo 10-17.

Avajaisista lähtien näyttelyyn on jonotettu. Mekin seisoimme jonossa viime sunnuntaina lähes puolitoista tuntia, mutta mikä oli auringon paisteessa seisoskellessa ja näyttely oli ehdottomasti odottelun arvoinen. 

Ajatuksia ja ihailua herättävät suuret teokset ovat nähtävissä vain rajallisen ajan, sillä talo odottaa purkua. Ajatus, että teokset talon mukana räjäytetään taivaan tuuliin, on surullinen ja toivottavaa olisikin että ennen sitä mahdollisimman moni näkisi tämän upean näyttelyn.

Taiteen kotitalosta  voit lukea lisää täältä ja täältä.

Taiteen Kotitalo
Moukaritie 4
0420 Kerava
Liput: 6€

​-Susanna-