(Biovärjäys 2/2)
Muutamia viikkoja sitten olin lankojen biovärjäyskurssilla, josta kirjoitinkin jo täällä. Kurssilta toin kotiin mukanani monta pientä, väreiltään kauniisti yhteensopivaa kerää. Koska kyse oli kokeilukurssista, värjättävien lankojen määrät olivat pieniä ja yksittäistä väriä syntyi hyvin vähän. Tämän vuoksi päätin jo värjäysvaiheessa että käytän langat tuleviin pieniin kirjoneuleprojekteihin.

Hyvin pian kurssin jälkeen bongasin Kotivinkistä(nro 16) aivan ihanat auringonkukkasukat.  
​
En juuri koskaan neulo villasukkia. Tämä sen vuoksi että veri kiertää varpaissani sen verran kuumasti, että villasukissa tunnen kiehuvani. Käytän kuitenkin paljon mekkoja, joiden kanssa viileämpien ilmojen koittaessa olisi ihanaa tuoda asuun lisää väriä kauniiden sukanvarsien muodossa. Niinpä päädyin muokkaamaan ohjetta ja tein itselleni pidempivartiset joogasukat. Ohje joogasukkiin seuraavaksi. Mikäli neuloisit kuitenkin mielummin alkuperäiset sukat, pääset alla olevasta kuvasta klikkaamalla tilaamaan itsellesi digitaalisen version tuosta Kotivinkistä.

Ohje on 7 veljestä-langalle, mutta voit neuloa millä tahansa saman vahvuisella langalla. Aloita luomalla sukkapuikoille 56 s. Kullekin puikolle tulee 14 s. Neulo 1 o 1 n-joustinneuletta 15 kerrosta.

Kun joustin on valmis, neulo 1 krs. sileää neuletta ja siirrä samalla 1 s. ensimmäiseltä puikolta toiselle puikolle (= 1.puikko 13s. ja 2.puikko 15s.). Tämän jälkeen aloita kirjoneule kaavion mukaan. Huom! sido 4s. pidemmät lankajuoksut kiertämällä langat toistensa ympäri nurjalla puolella.

Auringonkukan ruskea keskusta on tehty silmukoita jäljentävin pistoin sukien viimeistelyvaiheessa. Neulo ne ​siis tässä vaiheessa sukan pohjavärillä. Näin vältyt kolmen värin käytöltä kuviota neuloessa. 

Lehtikuvio syntyy toistamalla kuviokaavion kerroksia 19-22. Mitä useamman toiston teet, sen pidemmän sukanvarren saat. Omissa sukissani toistoja on 6 kappaletta. Olisin mielelläni neulonut pidemmänkin varren, mutta pohkeeni ympärys ei sallinut tämän pidempää. Sukan vartta kannattaa siis välillä sovittaa jalkaan.

Kun olet neulonut varren sopivan pituiseksi, neulo 1 krs. pohjavärillä 1o, 1n-joustinneuletta jakaen silmukat jälleen niin että kaikilla puikoilla on 14 s.

Seuraavalla kerroksella päätä 1. puikon silmukat, neulo joustinneuletta 2. ja 3. puikko ja päätä jälleen 4. puikon silmukat. katkaise lanka. Tässä vaiheessa kerroksen aloituskohta siirtyy. Aiemmasta 2. puikosta tulee kerroksen 1. puikko. Jatka joustinneuletta ja luo silmukat uudelleen 3. ja 4. puikolle (14s./puikko). Mikäli sinulla on kapea jalkaterä, voit luoda näille kahdelle puikolle vain 12 silmukkaa kullekin.

Tämän jälkeen jatka joustinta normaalisti suljettuna 25 krs. Päätä silmukat joustinneuleena ja katkaise lanka.
 
​Päättele langanpätkät nurjalla puolella ja tee auringonkukan keskustan ruskea osa silmukoita jäljentäen. Hyvä ohje siihen löytyy täältä.

Kun päättely on tehty ja auringonkukan keskustat valmiit, voit höyryttää sukat silitysraudalla. Sukat voi toki myös kastella ja antaa kuivua, mutta höyryttämällä saat sukat heti käyttöön. Itse käytän asusteita neuloessani aina höyrytystä. Tällöin raudan höyrytystoiminto täytyy säätää kovimmalle. Mikäli raudassasi ei ole höyrytyksen voimakkuuden säädintä, käytä sitä mikä on tarjolla. Höyryttäessä ei ole tarkoitus koskea raudalla neuletta, vaan rautaa pidetään n. puoli senttiä neuleen yläpuolella ja annetaan höyryn tunkeutua villan kuituun. Rautaa liikutetaan rauhassa koko neuleen aluella. Kun höyrytys on tehty, anna neuleen hetki levätä ja kuivahtaa.

Mukavia neulontahetkiä!
​
Susanna

Aloitan tämän postauksen vakavasti:
Nuoren aikuisen ikään ehtinyt tyttäreni kärsii ilmastoahdistuksesta. "Ahaa", sanotte, "tämä on siis sitä mistä joka puolella nyt puhutaan: jäätiköiden sulaminen, eläinlajien sukupuuttoon kuoleminen, kovat myrskyt, sateet ja tulvat, pitkään jatkuvat helteet...". Kyllä, juuri tästä on kyse, mutta hänen kohdallaan kaikkialta tulvivat kauhukuvat, tai ihan todelliset asiat, ovat johtaneet mielen horjumiseen.

Helsingin yliopisto on ollut mukana osana kansainvälistä tutkimusta, jossa tutkittiin ilmastokriisin ja eksistentialistisen uhan aiheuttaman ahdistuksen yhteyttä. Nuorten aikuisten ilmastoahdistuksen yhteys mielenterveyteen on voimakkainta Suomessa, ilmenee useaan maahan ulottuneesta tuoreesta tutkimuksesta.

Mielenterveyspoolin mukaan "Ilmastoahdistus määritellään osaksi laajempaa ympäristöahdistuksen ilmiötä. Kyse on vaikeista tuntemuksista, jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Laajassa tarkastelussa sekä ympäristö- että ilmastoahdistus asettuvat osaksi sitä ilmiötä, jossa maailman tila vaikuttaa mielenterveyteen".

Tyttäreni ahdistus on todellista ja se vie ison osan hänen energiastaan ja elämänhalustaan. Se vaikuttaa hänen jokapäiväiseen elämäänsä. Itse hän elää niin ekologisesti kuin se on mahdollista, pyrkii välttämään turhia ostoksia, muovia, ruokahävikkiä. Hän kierrättää kaiken jätteen, ostaa ison osan vaatteistaan kierrätettynä. Käyttää julkisia kulkuvälineitä, välttää lentämistä. Ostaa kaiken läheltä tai tekee itse. Tämä kaikki on toki hienoa, mutta eniten häntä ahdistaa se että hänen panoksensa on niin pieni koko maailman mittakaavassa. Hänestä tuntuu ettei hän pysty vaikuttamaan lopulta juurikaan pelkäämäänsä maailmanloppuun, koska kyseessä on niin valtava ongelma. Äitinä ahdistuksen seuraaminen vierestä on vaikeaa. Itse pitkän terapian läpikäyneenä osaan ehdottaa erilaisia mielen työkaluja, joilla helpottaa oloa ja toki pystyn olemaan tukena vaikeina päivinä. Mutta ahdistusta en pysty häneltä ottamaan pois, vaikka kuinka haluaisin. 

Tulen kuitenkin jatkossa täällä blogissa tarjoamaan vinkkejä miten elää ekologisemmin hyödyntäen omia käsintekotaitojaan ja sen myötä elämään myös onnellisempaa elämää, sillä monta tutkimusta osoittaa myös, että käsityöt tukevat mielenterveyttä.

Tällä kertaa tarjoan muutaman tekniikan vaatteiden korjaukseen ja ehostukseen.
​

Alikeompelu eli ns. käänteinen applikointi on tekniikka joka soveltuu parhaiten neuloskankaille eli erilaisille trikoo ja collegekankaille, jotka eivät leikkaamisen jälkeen rispaannu. Kankaaseen tulleen reiän alle asetetaan toinen kangas ja se ommellaan kiinni käsin tai ompelukoneella. Reikää voi halutessaan jopa suurentaa tai muotoilla mieleisekseen. Kiinniompelupistoina voi käyttää sashikon tyyliin etupistoja tai muita käsikirjontapistoja. Mikäli reikä on kohdassa, johon pääsee ompelukoneen kanssa, voi paikan ommella kiinni suoralla ompeleella tai tiheällä siksakilla. Alla olevaa kangasta voi tukea kiinnisilitettävällä tukikankaalla tai jättää se ilman tukikangasta, mikäli haluaa säilyttää alla olevan kankaan läpikuultavuuden, kuten esim. ensimmäisen kuvan pitsikankaan kohdalla.
​(Kuvat: Pinterest)
​

Neulahuovutustekniikalla voi korjata villaisiin neulevaatteisiin tulleita reikiä. Hyvän perusohjeen löysin Käsityökekkerit-blogista, jossa käytetään tavallisia villalankoja huovutuksessa. Perinteisesti tekniikassa käytetään huovutusvillaa, jota myydään askarteluliikkeissä. Monesti olen huovutusvilloja nähnyt myös Kierrätyskeskuksen Näprä-osastoilla. Huovutuksen lisäksi voi paikkaan lisätä käsinkirjontapistoja, kuten viimeisessä kuvassa.
​(Kuvat: Pinterest)

Koska vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista, olisi meidän syytä miettiä omaa kulutuskäyttäytymistään erityisesti vaatteiden suhteen. Itse rakastan vaatteita. Pukuompelijan koulutus suo minulle sen etuoikeuden, että voin valmistaa niitä laadukkaasti itse ja näin saada sopivaa, mieleistäni päällepantavaa. Itsetekeminen takaa myös sen, että huollan vaatteitani hyvin. Vältän turhaa pesemistä, tuuletan, harjaan, korjaan ja silitän.  

Pidetään kaikki huolta...vaatteistamme ja maailmastamme.

Susanna

PS. Lisää vaatekorjausvinkkejä Paperitaivaan Pinterestissä

Jo pitkään olen haaveillut  lankojen värjäämisestä kasviväreillä. Ihaillut muiden värjäystuloksia ja lukenut prosessista ohjeita ja kokemuksia. Kesälomani viimeisellä viikolla silmiini sattui ilmoitus lankojen biovärjäyskurssista. Tietenkin kurssi oli jo täynnä, mutta toiveikkaana ilmoitin itseni jonoon. 

Kaksi päivää ennen kurssin alkua sain ilmoituksen kurssille vapautuneesta paikasta. Kurssille hyväksymiskirjeen mukana sain pitkän listan tarvikkeita, joita tulisin tarvitsemaan. Kaikki muu löytyi jo valmiiksi kotoa, mutta oleellisin, eli biovärit olivatkin hankalampi hankittava kahdessa päivässä.

Mitä biovärit sitten ovat? Biovärit ovat biojätettä. Sipulinkuoria, klementtinin kuoria, avokadon kuoria ja kiviä, pistaasipähkinöiden tai saksanpähkinöiden kuoria, kahvin ja teen puruja, granaattiomenan kuoria sekä vaikka vanhentuneita mausteita, kuten kurkumaa, paprikaa tai neilikkaa.

Valjastin ystävät keruuhommiin sekä kaivoin omat kaapit ja sain kuin sainkin kerättyä mukaani keltasipulin ja punasipulin kuoria, avokadon kuoria ja -kiviä sekä pitkään kaapin perällä vanhentunutta mustaa teetä ja arominsa menettänyttä kurkumaa.

Kurssilla oli määrä värjätä vain eläinkuituisia lankoja kuten villaa, alpakkaa tai runsaasti villaa sisältäviä sekoitelankoja. Kaivoin lankavarastostani mukaan valkoista baby merinoa, luonnonvalkoista Novita 7-veljestä sekä luonnonvalkoista Novita Nallea. Mukaani olisin voinut ottaa muitakin vaalean sävyisiä lankoja, jolloin lopullinen värisuora olisi ollut runsaampi. Lopulliseen väriin kun vaikuttaa tietenkin myös langan pohjaväri.

Ennen värjäyksen aloittamista langat vyyhditettiin ja pestiin. Suoraan lammas- tai alpakkatilalta ostetut langat sisältävät vielä runsaasti rasvaa ja teollisissa langoissa on moninaisia viimeistelyaineita, jotka on saatava pestyä pois jotta värit tarttuvat lankaan hyvin. 

Ennen varsinaista värjäystä langat tulee purettaa. Puretus ikäänkuin valmistelee langan ja kiinnittää värin lankaan. Purettamisessa käytimme alunaa ja viininkiveä. Pelkkä alunakin riittää, mutta opettajamme mukaan viininkivi parantaa vielä värinkestoa.

Varsinainen värjäys alkaa väriliemen keittämisellä. Väriaineet lisätään veteen ja lientä keitetään vähintään tunnin ajan. Tämän jälkeen liemi siivilöidään ja sen annetaan jäähtyä. Kovia värimateriaaleja kuten pistaasinkuoria tai saksanpähkinänkuoria on hyvä liottaa vedessä vaikka yön yli ennenkuin varsinainen liemen teko aloitetaan. Avokadonkuoret ja kivet, granaattiomenankuoret ja klementtininkuoret on hyvä kuivattaa. Tämä helpottaa myös niiden keräämistä pidemmän ajan kuluessa. Kuivatettuja kuoria voi näin säilyttää lasipurkissa tai paperipussissa pidemmänkin aikaa ilman että ne homehtuvat.

Ennen väriliemeen upottamista puretettuja lankoja lämmitetään kraanaveden alla, jotta saataisi langan ja väriliemen lämpötila lähelle toisiaan. Tämän jälkeen langat lisätään liemeen ja nostetaan lämpötila n. 80 asteeseen. Tässä vaiheessa on lämpömittari tarpeen.

​Lankoja pidetään 80 asteisessa liemessä n. tunnin ajan, jonka jälkeen ne ovat valmiita huuhdottaviksi ja nostettavaksi kuivumaan.

Kurssilaisten värjätyt langat kuivumassa. Tässä telineessä ylimpänä on klementtininkuorilla värjättyjä lankoja. Seuraavana mustalla teellä värjätyt. Teen jälkeen kaksi riviä pistaasipähkinälankoja. Sen jälkeen rivi granaattiomenankuorilla värjättyjä ja viimeisenä hempeän vaaleanpunaiset avokadon kuorilla ja - kivillä värjätyt langat.

Kuvassa näkyy kuinka suuria värieroja saadaan langan pohjaväriä ja materiaalia vaihtamalla.

Oma värisuorani näyttää tältä. Punasipuli-värjätyt ja pistaasilla värjätyt langat käytin vielä rautavihtrilliliemessä, jolloin ne muuttivat väriään vielä kerran. Punasipuliset langat muuttuivat ruskeista vihertäviksi ja pistaasiset langat punabeigeistä harmahtaviksi. Baby merinolanka, joka oli pistaasiliemen jälkeen mummon alusvaatteiden värinen, muuttui lähes mustaksi.
​
Itse pidän eniten kelta- ja punasipulilla sekä mustalla teellä värjätyistä baby merinolangoista. Näitä värejä aion ehdottomasti värjätä lisää myös kotona. Haluan kokeilla mikroaaltouunissa värjäämistä, joka neuvotaan yksityiskohtaisesti "Värjää ja neulo"-kirjassa, jonka ostin kurssin ohjaajalta Anna-Karoliina Tetriltä.

Anna-Karoliinalla on vuosien kokemus luonnonväreistä ja niillä värjäämisestä. Eli jos haluat tuhdin tietopaketin selkeine ohjeineen, suosittelen ehdottomasti "Värjää ja neulo"-kirjaa. Sen voit ostaa suoraan Anna-Karoliinan nettikaupasta, mistä saat myös tilattua puretusaineita ja väriaineita.

Luonnonväreillä värjätyt langat viehättävät minun silmääni erityisesti sen vuoksi että kaikki nämä sävyt löytyvät luonnosta. Ne ovat pehmeitä ja murrettuja ja sopivat toisiinsa saumattomasti valitset sitten mitkä tahansa värit työhösi.

Minä valitsin omat suosikkivärini: mustalla teellä värjätyn punaruskean, keltasipulin kuorilla värjätyn lämpimän keltaisen ja punasipulin kuorilla värjätyn sekä rautavihtriilillä terästetyn metsäisen vihreän värin ja neuloin itselleni syksyn ensimmäiset sukat. Seuraavassa postauksessani ohje syksyn kauneimpiin auringonkukilla kirjoneulottuihin  joogasukkiin.

Susanna

Tervehdys Paperitaivaalta pitkästä aikaa. 

Toinen koronatalvi ja -kevät lannistivat tämän käsintekijän siinä määrin, että normaalisti idearikas mieli ei tuottanut kerrassaan yhtään mitään pitkään aikaan. Monta kuukautta kului vain aamusta iltaan selviämiseen. Tämä lienee tuttu kuvio monessakin kodissa ihan maailmanlaajuisestikin, mutta minulle se oli erityisen rankkaa, sillä olen tottunut  luovuuden jatkuvaan virtaan ja nyt kun virta pysähtyi, tuntui kuin osa itsestä olisi kuollut.

Valo, sekä kevään ja kesän aikana saadut, turvaa luovat kaksi rokoteannosta herättivät uinuvan mielen ja nyt kesän aikana onkin jo syntynyt yhtä sun toista.

Ensimmäisenä esittelen blogissa kuistimme uudet tunnelmavalot, jotka saivat alkunsa kyllä jo lähes vuosi sitten, mutta projekti hautautui sitten monen muun asian alle pitkäksi aikaa.

Jo viime kesänä asettelin yhdet valot lattian rajassa olevien kivien joukkoon tuomaan pimeneviin iltoihin hentoa valoa. Nyt katossa roikkuvat pienellä aurinkopaneelilla toimivat hehkulamppuvalot, joiden päälle solmin mustasta paperinauhasta verkon ja hauskat tasselit. Näin sain valoista hieman sisustuksellisemmat ja kuistin makramee-amppeleihin sopivat.

Kuististamme on hiljalleen rakentunut hyvinkin japanityylinen viherkeidas, joskin tämän kesän helteet veivät mennessään muutamia kasveja, jotka hienosti sinnittelivät ruukuissaan viime talven yli. 
​
Tavoittelen kuistille enemmänkin rauhoittavaa vihreää tunnelmaa, kuin kukkaloistoa, joten kesäkukkia ei meillä ole ollenkaan. Muutaman pallokrysateemin toin lähipuutarhalta mukanani viime viikolla. 

Kuistin lasista kaidetta peittää pajuaita. Kapeaa seinää kodin ulko-oven ja makuuhuoneeni ikkunan välissä kiipeää villiviini, joka nyt katon saavutettuaan voi jatkaa matkaansa valonauhaa pitkin. Matalissa istutuslaatikoissa varjoisella seinällä viihtyvät kuunliljat. Vastakkaisella seinustalla amppeleissa asustavat kuumasta pitävät mehikasvit sekä omissa kasvatussäkeissään kaksi Japanin jaloangervoa ja Japanin vaahtera.

Haaveilemani pienen vesiaiheen toteutus jää ensi kesälle, mutta syksyn tullen täydennän kyllä kuistia havuilla ja kanervilla eri muodoissa. Näistä myöhemmin lisää...

Susanna

Joulukorttien edeltäjinä pietään 1800-luvun alun englantilaisten sisäoppilaitosten oppilaiden jouluaineita, joita he kirjoittivat kotiväelleen. Joulukorttien kotimaa onkin Englanti. Korttien isänä pidetään Victoria ja Albert -museon ensimmäistä johtajaa Sir Henry Colea, joka tilasi vuonna 1843 taiteilija John Calcott Horsleylta joulutervehdykseksi kortin.

Joulukortin lähettäminen on pyyteetön tapa toivottaa hyvää joulua ja pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. Hurjan kauniita kortteja löytyy valmiina, mutta yksi oman jouluni perinteistä on tehdä kortit itse. On vuosia, jolloin en ole lähettänyt kortteja lainkaan, mutta tänä vuonna korttien lähettäminen tuntuu erityisen tärkeältä. Isoäidilläni oli tapana kirjoittaa joulukortteihin, ja myös pakettikortteihin, jokaiselle saajalle henkilökohtainen runo. Tälle perinteelle en vielä ole löytänyt aikaa monesti kiireisen joulukuun pimeinä iltoina, mutta ihania joulurunoja löytyy myös muiden kirjoittamina. Alla yksi Mika Waltarin kirjoittamista joulurunoista.

Näissä korteissa käytin pohjina luonnonvalkoisia ekokorttipohjia, joiden pinnalla on pienenpieniä pilkkuja tuomassa kartonkiin elävyyttä. 
Näihin kortteihin painoin lyijykynän kumipäätä hyväksikäyttäen akryylimaalilla pieniä palloja. Yhtä hyvin painamisessa voi käyttää apuna pumpulipuikkoa. Kortit viimeistelin kaksivärisellä puuvillalangalla ja kimalletähtitarralla.

Paperiteippi eli washiteippi on oivallinen materiaali korttiaskartelussa.
Omiin kortteihini valitsin kaksi vihreänsävyistä kuvioteippiä. Kynttiläkorttiin voi teippirullasta vetää suoraan korttipohjalle kolme tai useampia pätkiä kynttilöiksi ja viimeistellä kynttilät piirtämällä niille liekit ohuella mustalla tussilla. Kuusen ja pallot tein siten, että teippasin ensin yhteen kartonkipohjaan vieri viereen kuvioteippia niin että kortti oli kokonaan teipillä päällystetty. Tämän jälkeen leikkasin siitä kaksi ympyrää ja kolmion, jotka liimasin tyhjiin korttipohjiin. Kuusen koristeeksi vielä kimalletähtitarra ja palloihin mustalla tussilla langat. 

Tällä samalla tekniikalla voit tehdä myös pakettikortteja joululahjojen päälle.